torstai 31. tammikuuta 2013

Kannattaako koira leikkauttaa?

Minulla itselläni ei ole kokemusta kuin vain yhden koiran leikkauttamisesta, sekin oli narttu ja leikkaus tapahtunut vain parisen kuukautta sitten. Vielä vähän aikaa sitten mietin, että uskallanko leikkauttaa Comaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että sen leikkautan, enkä kadu sitä hetkeäkään.

Miksi leikkauttaa?
Ensinnäkin koiran hormonitoiminta tasaantuu, urokset eivät karkaa hajujen perässä ja ovat tasaisempia. Useammat myös lopettavat nylkyttämisen (ellei siitä ole ehtinyt pinttyä tapaa, silloin se täytyy kouluttaa pois). Nartuilla taas märkäkohdun sairastamisen riski pienenee, eikä narttu voi sairastua valeraskauteen. Hyviä syitä leikkauttamiselle löytyy pitkin tätä postausta, joten kannattaa lukea tekstiä ajan kanssa jos miettii leikkauttamista eikä ole vielä varma asiasta.

Minkä ikäisenä koiran sitten voi leikkauttaa? Itse en leikkauttaisi alle vuotiasta koiraa. Narttu mieluiten vasta ensimmäisten juoksujen jälkeen. Muutenkin mieluiten vasta silloin kuin koiran kasvu on pysähtynyt (luusto). Optimaalista olisi tietysti vasta silloin kun koira on sellainen kuin siitä tuleekin. Varsinkin jos koira on arka, saattaa se pahentua kun ne vähäistäkin itsevarmuutta nostattavat hormonit katoavat leikkauksen myötä. Mitä nuorempi koira, sitä enemmän käytös muuttuu leikkauksen myötä.

Huonot puolet
Leikkauksella on paljon hyviä puolia, mutta kyllähän niitä huonojakin löytyy. Uroskoiria ei voi viedä enää näyttelyihin leikkauttamisen jälkeen (narttuja voi), luonne saattaa muuttua varsin dramaattisestikin, koiralle voi tulla virtsankarkailua.

Leikkaus on myöskin aika kallis. Tosin uroksillahan se on halvempi kuin nartuilla. Rahaa kannattaa varata uroksen kanssa ainakin se parisataa, kuullut olen myös, että uroksen leikkauttaminen maksoi peräti 700 euroa! Nartun kanssa sitten riippuu kovasti, että missä koiran leikkauttaa. Hinta kuitenkin täällä Etelä-Pohjanmaalla taitaa pyöriä siinä 300-400 euron paikkeilla keskikokoisen koiran kohdalla.

Leikkauksessa voi joskus harvoin mennä jokin huonostikin. Kastraatio ja sterilaatio ovat kuitenkin yleensä hyvälle eläinlääkärille perushelppoja toimenpiteitä, joten en siitä kovasti huolehtisi, enkä pelkäisi, että koira jäisi sille leikkauspöydälle.

Yleisin ongelma leikkauksen jälkeen taitaa kuitenkin olla koiran lihominen. Koiran aineenvaihdunta muuttuu suuresti leikkauksen jälkeen, eikä koira tarvitse niin paljon energiaa ruoastaan. Leikkauksen jälkeen ruokamäärää täytyy yleensä vähentää (poikkeuksiakin löytyy), tokihan liikunnan määrääkin voi vain lisätä. Coman kohdalla ruokamäärää on täytynyt hieman lisätä. Leikkauksen jälkeen Coman kaikki lihakset katosivat ja Comasta tuli suoraansanottuna täysin rimpula. Nyt ollaan alettu saada pikkuhiljaa massaa takaisin, eikä kylkiluut enää vilku.

Nartut
Narttujen käyttäytymistä leikkaukseen liittyen ei ole hirveästi tutkittu. Suurimmaksi osaksi kuitenkin käytös ei taida hirveästi muuttua. Jostain muistaakseni olen lukenut, että nartuista saattaa tulla aggressiivisempia leikkauksen jälkeen jos koiralla esiintyy valmiiksi agressiota (?). Bokserinartuilla myös on suurempi mahdollisuus virtsankarkailuun. Tuulia Burgherrin luennolla hän kertoi, että jopa 60 %:lla bokserinartuista on virtsankarkailua, Comalla ei onneksi vielä ole ilmennyt mitään.

Nartuilla on leikkauksesta paljon terveydellistä hyötyä. Se vähentää riskiä sairastua vaikeisiin sairauksiin kuten munasarjasyöpään, erilaisiin kohtutulehduksiin tai kohtusyöpään. Monen harhaluulo on se, että kun nartulla teettää pennut riski näihin sairauksiin katoaa, mutta se ei ole totta. Vain leikkauttamalla koiran voi riskiä näiden sairastumiseen pienentää, ei kokonaan poistaa.

Urokset
Urosten käyttäytymistä kastroinnin jälkeen on ilmeisesti tutkittu enemmän kuin narttujen. Urosten reviirikäyttäytyminen vähenee. Uroksen aggressiivisuus muita uroksia kohtaan vähenee. Leikkaus myöskin vähentää koiran merkkailua. Mutta tässäkin täytyy ottaa huomioon koiran ikä. Yleensä nuoren koiran kohdalla sille ei ole ehtinyt pinttyä pahoja tapoja (nylkytys, karkailu, merkkailu) joten ne luultavasti häviävät leikkauttamisen myötä. Mutta jos koira on vanhempi, vaikka viisi-vuotias, on sille pinttynyt tietyt tavat, eikä merkkailu ja nylkytys niin vain lopukaan.

Uroksilla leikkaus vaikuttaa myös terveyteen, eturauhasongelmat vähenevät ja eturauhassyövän mahdollisuus pienenee leikkauksen jälkeen.

Viime aikoina on myös markkinoille tullut uroskoirille tarkoitettu kemiallinen kastraatio. Tässä koiran niskaan laitetaan eräänlainen kapseli, joka vaikuttaa koiraan samoin tavoin kuin miten kastraatio vaikuttaisi. Vaikutus tässä kestää noin puolisen vuotta, yksilöstä riippuen. Tällä tavalla kastraatiosta epävarmoja olevat voivat "kokeilla" miten kastraatio koiraan vaikuttaisi. Tässä kuitenkin täytyy ottaa huomioon, että vaikutukset eivät välttämättä ole täysin samat. Lisäksi koiran käytös voi kapselin vaikutusajan loppupuolella muuttua pahemmaksi kuin ennen kapselin laittamista. Huomata täytyy myös, että vaikka koiraa ei lopullisesti kastroisikaan, kapselin jälkeen ei voi osallistua mihinkään kisoihin (doping-säännökset).

Parantuminen
Leikkauksen jälkeen koiran tulee olla parisen viikkoa hihnassa ulkona, jotta haava ei pääsisi repeämään. Myöskin kaikki hyppiminen ja riehuminen on kiellettyä. Haavan repeytyessä, voi siihen kehittyä tyrä, joka joudutaan yleensä leikkaamaan. Useimmiten kuitenkin kaikki menee hyvin, koira parantuu hyvin ja leikkauksesta ei jää muuta merkkiä kuin pienet arvet.

Se miten koira reagoi kipuun leikkauksen jälkeen on hyvin yksilöllistä. Jotkut koirat saattavat olla ensimmäiset pari päivää todella masentuneita ja kipeitä, toiset taas ovat kuin eivät huomaisikaan mitään.

Uroksilla taitaa tikkien poisto tapahtua yleensä 10 vuorokauden kuluttua leikkauksesta kun taas nartuilla 14 vuorokauden päästä. Uroksilla tikit voidaan poistaa aikaisemmin koska kastraatio on pienempi operaatio kuin sterilaatio, sterilaatiossa kuitenkin poistetaan ns. sisäelimiä kun kastraatiossa vain kivekset.

Eri eläinlääkärit antavat tikkien poiston jälkeen erilaiset ohjeet miten koiraa saa päästää liikkumaan. Meille sanottiin, että koiran saa päästää heti riekkumaan, mutta olen kuullut, että jotkut sanovat että olisi hyvä kun koiran annetaan pikkuhiljaa antaa riehua enemmän.

Coman haava muutama päivä tikkien poiston jälkeen.
Päädyin Coman leikkauttamiseen sen pahojen valeraskausoireiden takia sekä uroksen tullessa taloon en halunnut SP3-selkäiselle koiralle tulevan vahinkopentuja. Eikä doggi-bokseri-yhdistelmä nyt muutenkaan olisi tullut edes mieleeni. Suurin paino kuitenkin oli terveyden kohdalla. 

Caapon tulo tietysti myös vaikutti siihen miksi Coman leikkautin, eihän saman katon alla uroksen ja nartun pitäminen mitään kovin helppoa ole, varsinkaan juoksujen aikaan. Caapon kohdalle minulla kun kuitenkin on EHKÄ tulevaisuudessa joitain suunnitelmia terveystuloksista riippuen, niin tämä oli hyvä ratkaisu. Poika joutuu kuitenkin myös leikkauspöydälle jos sydämestä löytyy jotain, lonkkatuloksista tulee huonompaa kuin B:tä, kyynäristä huonompaa kuin 0 tai jos selästä löytyy spondyloosia.

Minä itse aion leikkauttaa kaikki koirani, joita en käytä jalostukseen tai jos ne ovat sekarotuisia. Elämä leikatun koiran kanssa on helpompaa kun ei tarvitse miettiä niin niiden narttujen kuin urostenkaan kohdalla, että pamahtaako paksuksi vai ovatko käyneet karkureissullaan pökkimässä naapurin supersekamixiä. Koirankaan ei tarvitse kärsiä siitä, että jos lähistöllä on joku ihana juoksuinen narttu, silloin kun se on leikattu. 

Mitä mieltä te lukijat olette?

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Coman ja Caapon TOP-parhaat kaverit

Tällaista postausta oli viime vuonna toivottu ja olin sellaisen luvannut tehdä. Enpäs muuten ole toivepostauksia nyt edes toteuttanut kuin vain yhden, joten päätin tehdä tähän muutoksen. Laitetaan tähän nyt vaikka ensin Coman parhaat kaverit. Comallahan ei ole kuin muutama koirakaveri, joihin on tutustuttu jo pentuna tai ennen vieraskoira-aggression alkamista.

Coman parhaista parhaimpia kavereita tällä hetkellä ovat varmasti Caapo ja Nana. Caapo ja Coma ovat kuin paita ja peppu, niitä ei varmasti erottaisi mikään. Leikit saattavat kuulostaa ja näyttää kovin rajuilta ja onhan moni niitä tappeluiksi luullutkin. Itse osaan kuitenkin erottaa sen rajan, jo siinä murinan äänensävyssä, että koska menee liian pitkälle. Nanaan taas Coma on tutustunut jo pikkupennusta. Koirat eivät enää nykyisin leiki keskenään, mutta kunnioittavat selvästi toinen toistaan.


Hyvänä kolmosena voisin kuvitella Rudon, ex-kämppikseni sekarotuisen, jos vielä muistatte. Coma otti pikku-Rudon heti hyvin vastaan, vaikka tietysti pientä jäykkyyttä alussa olikin. Rudo saattoi repiä Comaa huulesta ja korvista, mutta eipä tuo terrori siitä mitään välittänyt.

Muita hyviä, harvoin nähtyjä kavereita ovat ex-kämppikseni veljen Alva-ranskanbulldoggi. Coma ja Alva tulivat kohtalaisen hyvin toimeen, vaikka molemmat ovat narttuja. Sekä varmasti koira, jonka Coma vieläkin muistaisi on Drago-bokseri. Harmiksi mulla ei ole yhteiskuvia Comasta ja Dragosta, mutta kyllä niiden leikeistä näki, että bokseri on aina se paras kaveri bokserille. Dragon omistajan kanssa ollaankin suunniteltu, että seuraavan kerran kun Helsinkiin menisin ja ottaisin Coman mukaan, että treffattaisiin. Vähän jännittää, että mitähän Coma mahtaisi sanoa.


Caapollahan sitten taas niitä kavereita riittää vähän joka lähtöön. Poika tulee melkein kaikkien koirien kanssa toimeen, eikä ole koskaan osallistunut tappeluun, itseasiassa ei ole tainnut koskaan edes "todistaa" tappelua. Kuitenkaan enää nykyisin ei oikein osaa leikkiä pienten koirien kanssa, kuitenkin suurin osa kavereista on keskikokoisia tai suuria koiria, vaikkakin pikkukoiria löytyy myös kaverilistalta.

Rakkaimpia Caapolle ovat varmasti oman lauman koirat, mutta jos niitä ei lasketa niin Hanni-corso loistaisi ykkösenä. Parikunta tulee niin loistavasti yksiin ja ovat aina yhtä onnellisia nähdessään toisensa. Niillä on ikäeroa vain parisen viikkoa, Caapon ollessa se vanhempi osapuoli. Caapo ja Hanni treffasivat ensimmäisen kerran, muistaakseni ollessaan viisikuisia. Siitä asti ollaankin nähty säännöllisen epäsäännöllisesti. Joka kerta riittää riehumista ja joka kerran jälkeen on aina yhtä väsynyt koira auton takapenkillä.


Caapon ihan ensimmäisiä kavereita vieraista koirista on Yilan-beaucenpaimenkoira. Ensimmäisillä treffeillä Caapo ei oikein osannut arvostaa isomman miehen rajumpia leikkejä, mutta kummankin kasvaessa on leikkejä riittänyt runsaasti. Pojat tulevat tänäkin päivänä erittäin hyvin toimeen. Harmi vain, että välimatka on niin pitkä että nykyään tulee enää aika harvoin treffattua. Kuitenkin aina Helsingissä käydessä varmasti käymme kiusaamassa Yiliä ja Kristaa Caapon kanssa.

Pikkukoirakavereita meillä on myös pari. Pariin kertaan ollaan treffattu Vanua ja Violaa, viime kerralla uutena tulokkaana laumassa oli Tara. PikkuVeet ovat sisukkaita ja pistävät Caapon heti aisoihin. Vähän aikaa sitten treffattiin myös ihan uutta pikkukoirakaveria Hetaa. Caapon ja Hetan leikit eivät kuitenkaan menneet ihan yksiin kun Caapo ei ymmärtänyt suurta kokoaan. Murkun alkaessa myöskin sekoittaa miehen päätä, oli kiva kiusata minua olemalla hyvinkin tottelematon ja päätti olla välittämättä kaikista käskyistä sekä kielloista. Oli kivaa vain riekkua pellolla vailla minkäännäköistä kontrolloivaa akkaa siellä perässä.


Viime vuoden loppupuolen uusia tuttavuuksia olivat myös Irene-beaucenpaimenkoira sekä Runo-sekarotuinen. Irkku ja Caapo ovatkin oikein hyvät kaverit ja heti ensimmäisellä kerran kun treffattiin oli riemu irti. Runoa pääsimme treffaamaan vasta vähän myöhemmin ja Runo ei oikein osannut arvostaa Caapon lähestymisyrityksiä. Caapo on niin iso poika, että varmasti voi pienempää jännittää. Joka kerralla on Runo kuitenkin käyttäytynyt aina paljon paremmin, ehkä näistäkin tulee vielä erottamaton parivaljakko.

tiistai 8. tammikuuta 2013

perjantai 4. tammikuuta 2013

Vuoden ensimmäinen postaus

Vuoden 2013 tavoitteet on kirjattu ylös ja on aika aloittaa uusi vuosi. Yhtä tavoitetta ollaankin Coman kanssa jo alettu puurastamaan. Nimittäin tänään käytiin kaverin Miran ja hänen koiran Hetan kanssa remmikävelyllä. Coma käyttäytyi mielestäni oikeinkin mallikkaasti, mutta ongelma ei olekaan siinä että Coma ei sietäisi nähdä vieraita koiria ollenkaan, vaan se että kun nenät menevät vastakkain, Coma käy päälle. Nyt täytyykin toivoa, että aluksi nämä remmilenkit auttaisivat epäsosiaalisuudessa ja luottaminen muihin koiriin kasvaisi. Tästä tulee pitkä prosessi, mutta se on sen arvoinen. Seuraavan kerran Coma pääsee vieraan koiran kanssa lenkille sunnuntaina kun Sanna-Maria tulee flätti-Reinon kanssa meitä avustamaan.

Tikit poistettiin Comalta siis keskiviikkona ja eläinlääkärikäynnin jälkeen mentiinkin heti pellolle revittelemään. Coma niin nautti vapaudesta ja juoksi minkä koivistaan pääsi. Kyllä oli illalla hiljaista kun molemmat koirat kuorsasivat tyytyväisinä pitkän vapaanapitolenkin jälkeen. Comakin tietysti väsähti helpommin kun ei ollut päässyt ylläpitämään sen kuntoa muillakuin hihnalenkeillä.

Suurempia muutoksia sterilaation jälkeen en ole Comassa huomannut, ainakaan vielä ei ole mitään ilmennyt. Ruokahalu on kyllä kova, ihan kuin ei olisi koskaan nähnyt ruokaa ja sitten tietysti massan katoaminen sekä laihtuminen. Coma syö ruokaa enemmän kuin sterilointia ennen, mutta pysyy silti kovin laihana..


Caapokin pääsi tutustumaan Hetaan, jota ei ollutkaan ennen treffannut. Kokoeroa vaan löytyi aika kattavasti, joten leikeistä ei oikein tahtonut tulla mitään kun pienisuuri ei ymmärtänyt suurta kokoaan. Eikä siinä muuten mitään, mutta kun tuo menee huitomaan noilla sen jättikäpälillä niin ei kiva. Kova kuri oli Caapolla ja kyllähän se muutaman kerran osasi lähestyä pikku-Hetaa nätisti, ilman kamalaa hepulia. Edistymistä sekin.

Juuri kun pääsin kehumaan kuinka Caapon "eroahdistus" olisi  parantunut, on vinkumista taas ilmennyt. En tiedä johtuuko se tästä joululomasta, kun en ole ollut paljoa poissa kotoa, mitä nyt aina välillä. Vai siitä, että olen myös jättänyt Caapoa ihan yksin sisälle ilman Comaa; tosin vain lyhyiksi ajoiksi. En edes tiedä onko se eroahdistusta, en ehkä kuitenkaan sanoisi sitä siksi. Caapo osaa kuitenkin rentoutua, mutta vinkuu. Nukkuu myös välillä pitkiä aikoja. 


//Ylhäällä Coman rakennekuva, jotta tekin näkisitte mistä massan kasvattaminen taas aloitetaan. Kuva otettu kaksi viikkoa steriloinnin jälkeen. Ikää kuvassa 3 v 7 kk.//

Mä olen myös tilannut uuden ojektiivin kameraan! Canonin 70-200mm 4L USM! Kallis ostos, mutta varmasti sen arvoinen. Zoomiahan mulla ei ole muutakuin tuo kittiputki (18-55), enkä sitä oikeastaan käytä koskaan. Eihän tuossa mikään maailman paras valovoima ole, mutta saa kelvata. Mulla ei todellakaan olis varaa siihen yli tonnin maksavaan parempivalovoimaiseen samanlaiseen. Nyt täytyykin toivoa aurinkoisia ilmoja, jotta pääsen koeajamaan uutuuden!

Tulossa on myös ulkoinen salama Nissin Di622 Mark II. Senhän olin jo tilannut ennen joulua, mutta olin ollut vähän huolimaton sitä tilatessa ja olinkin tilannut salaman Sonylle kun piti tilata Canonille. Palautinkin sen ja pistin tilaukseen samanlaisen Canonille.